Sotaisa historia
Sekä Mirelinadin että Erisean historia on ollut valitettavan sotaisa jo pitkän aikaa: siksi on tärkeää juhlistaa rauhaa nyt, kun sitä on kestänyt jo kymmenen vuotta edellisen sodan jälkeen. Täyttä historiaa kummastakaan valtakunnasta ei tietenkään tarvitse tietää, mutta pelin osalta olennaiset tiedot liittyvät Velhojen kapinaan ja Syksyn sotaan.
Velhojen kapina
Velhojen kapina, tai aatteelle sympaattisempien mielessä Taikuuden vallankumous, tapahtui noin viisikymmentä vuotta sitten. Täysiä yksityiskohtia sen synnystä ei ainakaan julkisesti tunneta, mutta sen verran tiedetään, että valtava joukko velhoja päätti vallankumouksen voimin lähteä vaatimaan itselleen korkeampia paikkoja ja enemmän vaikutusvaltaa valtakuntien johtoasemissa. Useita tällaisia vallankumouksia tapahtui eri valtioissa - ensimmäinen niistä tapahtui tunnetusti Aetrovan keisarikunnassa, mutta siellä se oli vielä suhteellisen pienimuotoinen.
Tunnetuin ja surullisenkuuluisin kapina tapahtui kuitenkin Erisean keisarikunnassa kapinallisjohtaja Rowle Fayen johtamana. Tämä kapina oli väkivaltaisempi ja pitkäkestoisempi kuin mikään aiempi, ja johti muun muassa lähestulkoon koko keisarillisen perheen kuolemaan - vaikkakin silloin vielä nuori prinsessa Dorothea Nuvelle onnistui selviämään elossa. Kapinallispuolen voitto oli jo hyvin lähellä, mutta heitä vastaan nousi odottamaton taho: hädin tuskin aikuiseksi varttunut Amadeus Ambrose, velho hänkin, joka ei hyväksynyt muiden velhojen väkivaltaista toimintatapaa. Ambrose liittoutui Erisean jäljelle jääneiden kuninkaallisten kanssa ja onnistui lopulta pysäyttämään koko kapinan.
Suurimmalle osalle kapinallisia annettiin vaihtoehdoiksi karkotus tai kuolema, ja suurin osa valitsi karkotuksen. Rowle Faye teloitettiin kuitenkin ilman vaihtoehtoja, ja Amadeus Ambrose nimettiin ylivelhoksi sekä sankariksi.
Velhojen kapina on edelleen hyvin arka paikka koko Erisean keisarikunnalle. Haavat tuntuvat edelleen varsinkin silloin elossa olleiden ja siitä selvinneiden mielessä, ja taikuus on sen vuoksi edelleen kiellettyä koko keisarikunnassa. Velhoiksi paljastuvia kuitenkin edelleen karkotetaan silloin tällöin, sillä keisarinna Dorothea Nuvelle pitää huolen siitä, ettei samanlaista kapinaa ja tragediaa voi tapahtua enää toista kertaa.
Syksyn sota
Syksyn sota on vielä tuoreempi haava kaikkien muistoissa, sillä se tapahtui vasta kymmenen vuotta sitten. Nimensä sota on saanut siitä, miten se kesti vuoden ajan, syksystä syksyyn. Erisean keisarikunnan sodanjulistus Mirelinadin kuningaskuntaa kohtaan tuli melko yllätyksenä, sillä valtakuntien välit olivat ainakin päällisin puolin tuntuneet olevan ihan hyvässä kunnossa viimeisten vuosien ajan. Erisean joukot alkoivat pian puskea kohti Mirelinadin pääkaupunkia, mutta kuningaskunnan joukot saivat vastattua hyökkäykseen hyvissä ajoin.
Yksi tunnetuimmista sodan hetkistä oli Hopeapaatsaman väijytys, nimetty sen alueen mukaan, jolla tämä tilanne tapahtui. Erisean joukot, itse keisarinna Dorothean johtamana, päätyivät Mirelinadin joukkojen asettamaan ansaan: heidän joukkonsa pakotettiin jakautumaan kahtia. Tämä oli valtava menetys Erisean puolelle, ja keisarinna Dorothean henki oli huomattavassa vaarassa. Tätä seurannutta pelastustehtävää johti Adrian Edgeworth, joka muiden joukkojen avulla onnistui pelastamaan keisarinnan sekä huomattavan osan joukkojaan.
Kun sota edelleen jatkui seuraavana kesänä, mahdollisuudet rauhanneuvotteluista alkoivat nousta pinnalle. Viralliseen lopputulokseen ei päästy kuin vasta syksyllä, mutta rauha saatiin vihdoin aikaiseksi. Keisarinna Eleanora ja kuningas Wilfred olivat tunnetusti suuressa osassa näitä neuvotteluja, ja he sopivat tulevan avioliiton prinssi Florianin ja prinsessa Maribelin välillä varmistaakseen sen, että tulevaisuudessa nämä valtakunnat tulevat olemaan paremmissa suhteissa keskenään.
Tämä sota kummittelee enemmän tai vähemmän jokaisen mielessä. Osaa tämä sota ei ehkä henkilökohtaisesti juurikaan koskettanut, mutta se ei poista sitä pelkoa ja epävarmuutta, jonka sotatila jokaiselle toi. Osa on menettänyt läheisiään ja tuttujaan, osa on itse taistellut tässä sodassa. Vaikka rauhaa on nyt ollut kymmenen vuotta ja kaikki ovat yrittäneet parantua tavalla tai toisella, aina se ei ole niin yksinkertaista.